Viaporin tuoppi II

Kaikilla kisajoukkueesta oli aikaisempaa purjehduskokemusta, osalla käsittääkseni myös kilpailukokemusta. Emme kuitenkaan lähteneet liikkeelle hampaat irvessä. Tärkeää oli hyvä fiilis ja kilpailutapahtumaan tutustuminen. Jaoimme tehtäviä, mutta matkalla jokainen teki mitä ehti.
Taktiikassa on hieromista seuraavaan kisaan mennessä. Vene ei pulleana sämpylänä nouse kovin hyvin tuuleen, joten ajolinjat olisi hyvä pyrkiä miettimään valmiiksi. Lisäksi noudatimme liian orjallisesti merimerkkejä, vaikkei kisassa sitä aina edellytetty. Panimme merkille että olimme monesti eri reitillä muihin nähden.

Panimme merkille myös sen, että meillä oli liian pienet purjeet vallitseviin tuuliolosuhteisiin. Kyseinen vene tarvitsee melko voimakkaat tuulet päästäkseen vauhtiin. Genuan osto on siis edessä. Toinen virhe, joka menköön kipparin =allekirjoittaneen) piikkiin, oli keulapurjeen skuuttipisteen väärä sijainti. Opin myöhemmin, että kevyellä tuulella skuuttipisteen tulisi olla mahdollisimman edessä, jotta purjeeseen saadaan riittävä pussi ja tätä kautta voimaa. Nyt olin virittänyt skuuttipisteen kauas taakse ja purje oli liian litteä.

Päästyämme kilpailureitillä Pihlajasaaren viereen ja siitä kryssimällä Koirakarille olimme porukasta viimeisimpänä. Tämän sijoituksen onnistuimme säilyttämään loppuun asti. Maalilinjan ylitys tuntui kuitenkin lopulta oikein hyvältä. Olimme tyytyväisiä, vaikkei purjehdus mennyt aivan kuten olimme ajatelleet.
Päätimme siirtyä SuPsin satamaan kustaanmiekan kautta.
Kylkikiinnityksellä olimme neljän veneen päässä laiturista. Tunnelma oli iloinen ja rento. Oli mukava tutustua muihin venekuntiin ja tuttujakin löytyi muutamista veneistä. Olimme ansainneet lasit kuohuvaa kisan päätteeksi. Tunnelma oli kaikin puolin kohdallaan.
Kun kaksi muuta miehistön jäsentä olivat poistunut jo mantereen puolelle siirryimme vakiogastin kanssa seuraamaan palkintojenjakoa. Oman LYS2 luokan kohdalla oli yllätys melkoinen, kun veneemme ilmoitettiin tulleen toiselle sijalle! Pakkohan puiset mitallit oli hakea, vaikka edelleen olemme vakuuttuneita, että kisaorganisaatio laski jotain väärin.

Viaporin tuoppi I

Pitkän jahkaamisen jälkeen päätimme pienellä porukalla osallistua kesän hienoimpaan puuveneiden purjehduskilpailuun. Ilmoittautuminen tapahtui viimeisenä mahdollisena päivänä viikkoa ennen kisaa.
Tästä alkoi kova valmistautuminen kisaan. Ensisijaisesti se tarkoitti sen selvittämistä, mitä purjehduskisoissa oikein tehdään... Paitsi että purjehditaan. Piti selvittää kilpailusäännöt ja muut käytännön asiat. Se miten esimerkiksi lähtö tapahtuu, selkeentyi vasta samana aamuna kisapäivänä. Päätimme että tärkeintä on olla törmäämättä keneenkään toiseen.
Itse kilpailu oli hyvin opettavainen tapahtuma. Pelkkä purjehtiminen ei riitä. Pitää osata valita reitit taktisesti oikein, trimmata purjeita oikein vallitseviin tuliolosuhteisiin nähden jne. Oman mielenkiintoisen lisänsä toi se että samoissa ahtaissa vesissä pyöri samalla kymmeniä muita veneitä. Yhteensä kisaan osallistui 186 venettä.
Jossain vaiheessa kisaa tuli selväksi, että tarvitsen isomman keulapurjeen. Iso genua lisättiin hankintalistalle.