Näin kaikki alkoi osa I

Olen ollut onnekas ja saanut asua lähellä merta ja viettää useita kesiä lapsuudestani saaristossa. Ehkä tästä syystä meri ja saaristoluonto tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Olen niin kauan kuin muistan ihaillut kauniita, sulavalinjaisia puisia purjeveneitä. Jossain vaiheessa suunnittelin jopa puuveneveistäjän alaa, mutta elämä kuljetti muualle. Ajatus omasta puisesta purjeveneestä kyti ja odotti toteutumistaan. Miksi siinä kesti niin kauan, en tiedä, mutta lopulta päätin toteuttaa unelmani ja aloin etsimään pientä venettä. Ajattelin, että veneen tulisi olla sellainen, että yksinkin pärjäisi. Ratkaisun tuli olla ensimmäinen väliaikainen etappi pidemmällä matkalla ja päädyin ratkaisuun, että hankin folkkarin. Sillä olisi ollut hyvä opetella ja tehdä pienempiä viikonlopunkin kestäviä reissuja. Kohtalo kuitenkin puuttuu aina peliin ja törmäsin Wileniuksen telakalla Porvoossa 28 Jalkaseen Laurinkryssareen. Olin itse asiassa etsimässä itselleni valmiiksi venepaikkaa, kun ajattelin, että se on hyvä olla ennen varsinaista venettä. Tutustuin veneeseen niin hyvin, uin nyt ensimmäistä puista venettä ostava maallikko voi. Toki olin tutustunut kirjallisuuteen etukäteen. Ja mainittakoon, että olen minä omistanut lapsena optimistijollan, joten ihan noviisi en siis mielestäni ollut ;) Kyseinen Laurinkryssare oli paljon enemmän, kuin mitä olin alkuun suunnitellut ja ihastuinkin veneeseen. Melko nopeiden neuvotteluiden jälkeen huomasin olevani ensimmäisen ”isomman” puisen purjeveneen onnellinen omistaja. Sukulaiset ja kaverit varoittelivat puuveneeseen liittyvää loputonta suurta työmäärää, mutta oma näkemykseni oli, että kauneudella on hintansa ja puuvene on itsessään harrastus, ei pelkästään purjehtiminen sillä.