Puuhastelua

Veneen kanssa on ollut vaikea aloittaa kunnolla mitään purkutöitä, koska siivoaminen on jäänyt kesken. Nyt päätin vihdoin tyhjentää botskista ylimääräisiä kamoja. Teltan kattoon viritin eräänlaisen hyllyn, jonne sulloin kaikki keulapiikin vanerilevyt ja patjat. Samalla tuli tarkemmin katsottua, missä kunnossa vene on sisällä keulasta.
On aika yllättävää, miten hyvässä kunnossa vene on. Kaikki puu vaikuttaa terveeltä silmämääräisesti arvioiden. On eri koulukuntia sen suhteen saako veneen laudoitusta lakata tai maalata sisäpuolelta vai ei. Toiset ovat sitä mieltä, että pinta sulkee kosteuden laudoituksen sisään ja toiset taas sitä mieltä, että pinta estää liiallisen kosteuden tunkeutumista rakenteisiin.
Oli miten oli, Elisandra on kauttaaltaan lakattu ja se on näyttänyt toimineen. Vene on 50 vuotta vanha, mutta ainakaan keulasta katsoen ei uskoisi Sen ikäiseksi.

Purkuhommia

Ostaessani veneen, oli sen kansi peitetty maalatulla kankaalla. Kangasta oli maalattu useaan otteeseen ja maali oli halkeillut useasta kohtaa. Tämän lisäksi se vuoti jostain tiputtaen vettä sisään. Epäilen myös, että osa vedestä pääsi valumaan perään aiheuttaen lahovairiot. Poistin kankaan ja hioin alla olleen tiikkikannen. Tiikkirimat oli harmikseni naulattu ruostuvilla nauloilla sivusuunnassa toisiinsa ja hyvin pinnassa olleet naulat vaurioittivat puuta ruostuessaan. Niin kaunis kuin tiikki kansimateriaalina onkin, päätin peittää kannen uudestaan kankaalla. Olin päättänyt liimata kankaan kiinni epoksilla. Sitä varten tulisi taas irrottaa kaikki helat ja mm vinssit.

Katsaus taakse

Harmikseni onnistuin hävittämään lähes 500 kuvaa veneen kunnostuspuuhista viime talvelta ja keväältä. Joitain tosin jäi ja niillä mennään.
Yksi itselleni vaativimmista korjauksista oli pari lahokohtaa peräpeilin ja kannen liitoskohdassa. Ilmeisesti vettä oli päässyt sisään rustirautojen kohdalta pidemmän aikaa ja se oli tehnyt tehtävänsä. Kaiken lisäksi oli lahot kohdat olleet piilossa kankaan alla.

Ei auttanut muu kuin poistaa kaikki lahopuu ja katsoa millaiset kolot jää paikattavaksi. Samalla selvisi myös kansirakenne. Noin 12 mm paksun vanerin päälle on laitettu lähemmäksi 20 mm paksu tiikkirimoitus. Itä-Saksassa ei säästelty puuta...
Tiikkiä ei kuitenkaan oltu liimattu vaneriin, eikä välissä muutenkaan ollut vesieristettä. Vaneri näytti kuitenkin muuten aika hyväkuntoiselta lukuun ottamatta lahokohtaa. Ilmeisesti vesi ei mene tiikin läpi. Voisi myös luulla, että tiikin ja vanerin väliin jää kosteutta. Toisaalta jos sisältä tarkastelee kantta, on se terveen värinen. Tummia kohtia ei ole missään.

Sain poistaa perästä kokonaisen laudan ja tehdä siihen uuden. Oikean kaarevuuden sain aikaiseksi laminoimalla laudan kahdesta ohuemmasta laudasta. Lahokohdista otetun puun tilalle liimasin täytepalat epoksilla ja peräpeilin kohdalle mahonkiviilua. Ei ehkä oikeaoppista, mutta toimii tuossa veneesä. Lopuksi vielä tiikistä rimat, saumaaminen, lakkaus ja homma oli valmis. 

Repairing frames

Repairing frames and floors.
Last summer I made a notification that when sailing in rough weather, the boat took some water in. Maybe 10 litres in one hour. I relized later, it had to do with the broken frames and delaminated floors. Fixing them was going to be one of my golas for the winter and spring. I also decided to make some extra floors from acid resistant steel to give extra stiffnes to the hull below the waterline.

I took the old floors apart and added new 4mm thick oak veneers and laminated them again with West Systems epoxy. I was very pleased to notice that my job was usefull. The sipping of water in hard weather had stopped. The bilge was dry. I was so happy!

This fall I decided to lift the engine out in order to reach the frames beneath it. I was surprised to see that six of the frames just under and behind the engine were all broken. I have now prepared them so that I can makce jigs for laminating new frames. Trying to make atleast 1:8 scarfs in order to achieve a strong bond.

I am using oak. I know there are people warning about oak and how hard it is to glue oak with epoxy. I didn't find it hard the first time so. I am using it again. The point is to follow the glueing instuctions and make sure to make all the preparations needed. You have to make sure, that the epoxy will get under the surfase of the oak veneers. Then You will get a strong bonding.

Kunnostukset alkaa

Kunnostukset on taas aloitettu. Puuvene on siitä mahtava, että tekemistä riittää myös purjehduskauden ulkopuolella. Tälle talvelle ja keväälle on suunniteltu moottoritilan kaarien korjauksia, kannen päällystäminen kankaalla (tähän palataan myöhemmin) sekä kylkien lakkaus ja maalaus. Istumalaatikkokin pitäisi putsata ja lakata uudestaan. Viime kerralla kaaret korjattiin laminoimalla paikalla tammiviiluilla. Nyt ajattelin tehdä tuon työn käyttämällä jigejä. Jigien avulla voin tehdä kaaret sisätiloissa jolloin lämpimälle säälle keväällä jää vain näiden osien paikalleen liimaus.

Moottorin nostaminen paikoiltaan oli mielenkiintoinen homma. 7 hv yksipyttyinen vanha Volvo Penta. Suuri kuin fan ja painoi sikana. Erinäisillä viritelmillä ja taljalla se kuitenkin saatiin takakannelle pois tieltä.

Vene on vihdoin maissa. Nosto meni reilusti lokakuun puolelle, mutta ei se mitään, kun ilmat pysyvät plussan puolella riittävän pitkään ja vene ehtii kuivumaan.

Tulevalle talvelle ja keväälle tulee taas sopivasti hommaa. Kannen rakenteesta johtuen joudunkin peittämään sen kankaalla. Todella sääli, kun kaunis tiikki joudutaan peittämään. Veneen säilymisen kannalta tämä taas on välttämätöntä. Moottori on myös nostettu paikoiltaan, jotta pääsen korjaamaan sen alla olevia kaaria. Samalla voi hieman huoltaa itse moottoria. 

Viaporin tuoppi II

Kaikilla kisajoukkueesta oli aikaisempaa purjehduskokemusta, osalla käsittääkseni myös kilpailukokemusta. Emme kuitenkaan lähteneet liikkeelle hampaat irvessä. Tärkeää oli hyvä fiilis ja kilpailutapahtumaan tutustuminen. Jaoimme tehtäviä, mutta matkalla jokainen teki mitä ehti.
Taktiikassa on hieromista seuraavaan kisaan mennessä. Vene ei pulleana sämpylänä nouse kovin hyvin tuuleen, joten ajolinjat olisi hyvä pyrkiä miettimään valmiiksi. Lisäksi noudatimme liian orjallisesti merimerkkejä, vaikkei kisassa sitä aina edellytetty. Panimme merkille että olimme monesti eri reitillä muihin nähden.

Panimme merkille myös sen, että meillä oli liian pienet purjeet vallitseviin tuuliolosuhteisiin. Kyseinen vene tarvitsee melko voimakkaat tuulet päästäkseen vauhtiin. Genuan osto on siis edessä. Toinen virhe, joka menköön kipparin =allekirjoittaneen) piikkiin, oli keulapurjeen skuuttipisteen väärä sijainti. Opin myöhemmin, että kevyellä tuulella skuuttipisteen tulisi olla mahdollisimman edessä, jotta purjeeseen saadaan riittävä pussi ja tätä kautta voimaa. Nyt olin virittänyt skuuttipisteen kauas taakse ja purje oli liian litteä.

Päästyämme kilpailureitillä Pihlajasaaren viereen ja siitä kryssimällä Koirakarille olimme porukasta viimeisimpänä. Tämän sijoituksen onnistuimme säilyttämään loppuun asti. Maalilinjan ylitys tuntui kuitenkin lopulta oikein hyvältä. Olimme tyytyväisiä, vaikkei purjehdus mennyt aivan kuten olimme ajatelleet.
Päätimme siirtyä SuPsin satamaan kustaanmiekan kautta.
Kylkikiinnityksellä olimme neljän veneen päässä laiturista. Tunnelma oli iloinen ja rento. Oli mukava tutustua muihin venekuntiin ja tuttujakin löytyi muutamista veneistä. Olimme ansainneet lasit kuohuvaa kisan päätteeksi. Tunnelma oli kaikin puolin kohdallaan.
Kun kaksi muuta miehistön jäsentä olivat poistunut jo mantereen puolelle siirryimme vakiogastin kanssa seuraamaan palkintojenjakoa. Oman LYS2 luokan kohdalla oli yllätys melkoinen, kun veneemme ilmoitettiin tulleen toiselle sijalle! Pakkohan puiset mitallit oli hakea, vaikka edelleen olemme vakuuttuneita, että kisaorganisaatio laski jotain väärin.